Kukapa ei haluaisi tehdä vanhempiaan ylpeiksi? Nuorempana haaveeni painottuivat uran luomiseen ja kouluttautumiseen: minusta piti tulla hyväpalkkainen opettaja, joka olisi hankkinut perheen ja lapsia vasta monen vuoden työkokemuksen jälkeen. Lopulta minusta tuli kaupan kassalla ajoittain työskentelevä kotiäiti.
Joku voisi ajatella, että olen heittänyt elämäni hukkaan. Voin kuitenkin kertoa kaikille arvostelijoille, että en ole kertaankaan katunut päätöstäni olla perheeni tukihenkilö päivästä toiseen. Vaikka vanhempani arvostavat koulutusta (isäni on lääkäri ja äitini opettaja), he ovat onnellisia päätöksestäni.
Joskus olen surullinen, koska tiedän ettei minusta koskaan tule upporikasta. Sitten muistan, että olen rikkaampi kuin monet muut korkeakoulutetut ystäväni: minulla on koti ja rakastava perhe, jolle voin olla hyvä vaimo, äiti ja tytär joka päivä.
www.monetti.fi
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti